Anteeksipyyntö on aikamme tärkein teko. Ilma on sakeanaan onnistuneita ja vähemmän onnistuneita anteeksipyyntöjä.
Anteeksipyynnöstä on tullut urheilusuoritus: kommentaattorit kertovat, mikä anteeksipyyntö onnistui ja mikä ei. Pisteitä jaellaan kuin television kokkiohjelmissa: poliitikon anteeksipyyntö lässähti kuin huono kohokas, yritysjohtajan anteeksipyyntö oli kova kuin näkkileipä.
Miksi juuri nyt anteeksipyyntöjä vaaditaan poliitikoilta, yritysjohtajilta, kulttuurin vaikuttajilta tai jopa – uskokaa tai älkää – medialta? Tai meiltä kaikilta? Vastaus on yksinkertainen: monet asiat maailmassa ovat muuttuneet. Vanhat sopimukset eivät päde. Vanhat tavat eivät toimi. Vanhat lait on vaihdettu, joten anteeksipyydettäviä asioita nousee esille vuosien takaa. Ja tietenkin sosiaalinen media ja muu digitaalinen ympäristö läpivalaisevat kaiken. Kohut ovat salamannopeita ja lyijynraskaita.
Tekona anteeksipyyntö on maailman yksinkertaisin. Ja se on myös maailman vanhimpia keksintöjä. Olemme varmasti mokailleet myös luolissa sata tuhatta vuotta sitten, vaikka siitä ei olekaan jälkiä Facebookissa.
Mutta sitten asiaan. Olet siis mokannut, jäänyt kiinni rysän päältä, sanonut ja tehnyt jotakin, mitä sinun ei olisi koskaan pitänyt tehdä.
Ei hätää. Anteeksipyyntö auttaa. Jos teet sen oikein. Eli näin:
Onnea matkaan anteeksipyytäjän uralle! Pyytämättä ei saa mitään. Anteeksipyytäjä voi saada kaiken.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Suur-Keuruussa 26.3.