Olen joskus törmännyt Mika Waltarin lauseeseen, jonka mukaan tullakseen hyväksi kirjailijaksi on luettava myös huonoja kirjoja. 1930-luvun Suomessa tuo lainaus oli taatusti totta. Kirja oli kaiketi noihin aikoihin ylellisyystuote, joka luettiin riippumatta kirjan huonoudesta tai hyvyydestä.
Nyt tilanne on toinen. Kenenkään ei tarvitse kiduttaa itseään huonolla kirjallisuudella. Saan lukulaitteeseeni yhden napin painalluksella paremman kirjan ja jos sekään ei miellytä, saan vielä paremman.
Sama pätee televisioon. Netflix ja HBO tuovat kotiruudulleni maailman parhaimmat sarjat ja jos mieleni tekee kotimaista, riittää kun hakeudun Yle Areenan, Katsomon tai Ruudun ääreen. Minun ei tarvitse enää ikinä kuluttaa huonoja tv-sarjoja.
Ja sama tilanne musiikissa. Minun ei tarvitse tuhlata 20 euroa CD-levyyn vain huomatakseni, että loppuosa levystä ei yllä sinkkubiisin tasolle. Voin valita Spotifysta juuri sellaisen levyn ja soittolistan kuin itse haluan.
Sama pätee muuten myös sinun sisältöösi. On ihan oma valinta, lähdetkö rakentamaan kiinnostavaa, koukuttavaa sisältöä, jolla on merkitystä. Vai huudatko metelin sekaan epämääräistä ölinää sinne samaan roskakasaan, jossa on jo huonot kirjat, tv-sarjat ja cd-levyt?
