Lanseerasimme viime viikolla Tekir Kuhinan. Kuhinasta löydät lisää täältä, mutta lyhyesti sanottuna keskitymme sosiaaliseen mediaan, sisältömarkkinointiin ja kaikenlaiseen uuteen viestintään. Haluamme tehdä asioita vähän uudella tavalla ja rohkeammin. Tätä teemaa tuki hyvin lanseeraustilaisuutemme otsikko Hyvän maun rajoilla.
Eniten huomiota herätti Varustelekan perustajan Valtteri Lindholmin puheenvuoro. Omassa esityksessään Lindholm puhui tisseistä, vaimonhakkaajapaidasta, kansanmurhabaretista, haukkui Mainonnan eettisen neuvoston ja kertoi tämän kaiken päälle olevansa hyvien puolella. Varustelekan ytimessä on toki rohkeus, mutta samalla myös suoraviivaisuus ja pelkäämättömyys. Omien sanomisten takana seistään ja niistä pidetään kiinni.
Varusteleka herättää todella paljon keskustelua ja valitettavan usein yritetään liian ponnekkaasti hakea yhteyttä oman tekemisen ja Varustelekan väliltä. Että miten meidän brändi muka voisi olla kuin Varusteleka? Kulkea keskisormi pystyssä vääryyttä vastaan pitkin kyliä?
Seminaarirohkeus ymmärretään usein väärin. Kuvitelkaapa hypoteettinen tilanne, että kaikki ottaisivat neuvosta vaarin ja ryhtyisivät toimimaan kuten Varusteleka? Että pankki tarjoaisi ”maailman paskinta asuntolainaa” tai paikallinen K-Market vetäisi väkeä tisseillä sisään kauppaan. Ei sellaista kukaan halua. Miksi? No siksi, että jos kaikki olisivat kuin Varusteleka, homma kärsisi inflaation.
Lanseeraustilaisuudessa nähtiin lauteilla myös Unicefin Petteri Numminen, jonka organisaatiossa rohkeutta haetaan huumorin ja faktojen kautta. Kun Unicefin sivuille ilmestyy tyly kuitti testamenttilahjoituksia vastaan, ”perkeleen avustusjärjestö” vastaa asiallisesti, mutta ottaa kantaa myös perkeleeseen: ”Olemme uskonnollisesti sitoutumaton järjestö.” Huumoriin luotetaan myös: jos Unicefin someen ilmestyy sana partalapsi, Facebook-sivuilla alkaa pupuhyökkäys. Miksi? No siksi, että partalapset ja puput kuuluvat kumpikin yhtä vähän Unicefin toimintaan.
Unicefin ja Varustelekan toiminta on oivallisia esimerkkejä organisaation rohkeudesta ja toivottavasti herättelevät meitä muitakin miettimään omaa viestintää. Varmaa on ainoastaan se, että poteroon kaivautumalla ja latteaa viestintää tekemällä tapetaan organisaatio ja sen viestinnän tekijät hitaasti mutta takuuvarmasti.
On helppo huudella organisaatiorohkeuden perään, mutta miten päästä tuumasta toimeen? On helppo meuhkata blogissa ja palkata nimekkäitä puhujia kertomaan omista onnistumisista, mutta miten rohkeus skaalataan organisaation tasolle
Aika iso osa organisaatio-onnistumisista lähtee johdosta. Katsopa vaikka Kotipizzan Tommi Tervasta ja Vincitin Mikko Kuitusta, molemmat todella avoimia ja rohkeita yritysjohtajia, joiden viesti menee läpi koko organisaation. Ehkä avain rohkeuteen löytyykin johdosta? Että saadaan lupa sanoa, ei sitä mitä huvittaa vaan sitä mitä on tarpeen.
Varmaa on ainoastaan se, että jos jokainen sanomisemme organisaation nimissä kierrätetään markkinointijohtajan, toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kautta, latistamme viestin kuolettavasti. Jos brändin tärkein arvo on se, että logon syaani on oikein maalattu ja logo on millilleen oikeassa kohdassa, missaamme pointin.
Asiakas ei nimittäin erota harmaan eri sävyjä eikä logofonttia vaan kaikki sateenkaaren värit. Ja värileikissä rohkein voittaa.
Ville Kormilainen
Tekir Kuhina
ville at kuhina2016.wpengine.com
Twitter: @kormis