Mikä hemmetin Kuhina?

Puhelimeni soi puolisentoista vuotta sitten. Soittajana oli tuttu headhunter, joka kyseli, kiinnostaisiko hommat viestintätoimistossa.

– Ei kyllä kiinnosta pätkääkään, taisin todeta hieman yksioikoisesti.

Avataanpa vähän. Epäkiinnostukseni ei johtunut siitä, etten olisi arvostanut viestintätoimistojen duunia, päinvastoin. Olinhan vuosikausia tehnyt duunia viestintätoimistojen kanssa asiakkaan puolella, mediataloissa erilaisissa rooleissa.

– Mutta kun tää firma on erilainen, headhunter sanoi. Siellä saisi omaa toimenkuvaansa rakennella omien kiinnostuksien mukaan.

Puhelusta seurasi tapaamisia ja tapaamisten jälkeen työsopimus. Ensin osa-aikainen ja sitten täysipäiväinen. Kappas, yrittäjästä tuli jälleen työntekijä.

Tekirissä pääsin tekemään töitä laidasta laitaan, mutta myyntipuheeni oli silti vähän kummallinen.

– Niin siis Tekir on kriisiviestinnän ja vaativan maineenhallinnan toimisto, mutta itse teen ihan muita juttuja, aloitin usein.

Humoristisesta letkautuksesta syntyi myöhemmin ajatus. Entäpä jos Tekirin some- ja sisältö- ja kaikenlainen muu uusi tekeminen tarvitsisikin oman nyrkkinsä, oman brändinsä, oman ilmeensä.

Tuolta pohjalta syntyi Tekir Kuhina, toimisto, jonka tulevaisuutta en onneksi osaa itsekään ennustaa. Tiedän, että jalka on tukevasti sosiaalisen median ja sisältöjen maailmassa, mutta vuoden päästä tilanne saattaa olla ihan toinen. Tietysti toivon, että pystymme olemaan niin luovia, että olemme aina klassisesti pari askelta edessä tai sitten juostaan kakat housuissa parikymmentä askelta jäljessä. Selvää on vain se, että eteenpäin mennään täydellä kaasulla, vaikka kliseebingosta loppuisi pallot.

Tervetuloa Kuhinan mukaan, et takuuvarmasti tylsisty.

Ja hei, jos haluat hyviä ideoita, näkemyksiä, hyvän maun rajoilla heittäytymistä, laita viestiä, käydään kahvilla, lounaalla tai aamiaisella.

Ville Kormilainen
Tekir Kuhina