Kuusi vuotta sitten joulupäivänä perheeseemme muutti koira, joka sai nimekseen Sulo. Tuolla hetkellä on valtava merkitys, sillä kyseessä oli perheen ensimmäinen koira ja jokainen minut tunteva tietää homman karanneen käsistä viimeisen kuuden vuoden aikana. Talossa majailee tällä hetkellä viisi labradorinnoutajaa ja tie on tuosta kuuden vuoden takaisesta joulupäivästä vienyt satoihin koiranäyttelyihin, kymmeniin koirakokeisiin, tuonut mukanaan liudan uusia ystäviä ja avannut Suomen ja Baltian ihan eri tavalla kuin aiemmin.
Jokainen, joka ei ole elänyt sammiossa viimeisiä vuosia ja on tuottanut edes jotain merkityksellistä sisältöä Facebookiin, pystyy nyt nauttimaan muistojen hedelmistä. Facebook tuo lähes joka päivä eteeni muistoja vuosien takaa: lapsien ensimmäisiä hampurilaisia, koiranpentuja, hassuja päivityksiä ja esimerkiksi treenitavoitteita.
Muistot ovat kivoja ja vanhojen, positiivisten asioiden kaivelu on miellyttävää ja mukavaa puuhaa. Siitäkin syystä povaan Facebookille (muiden syiden lisäksi) pitkää tulevaisuutta. Muistot tulevat näyttelemään keskeistä roolia ja tämä ominaisuus nousee entistä merkityksellisemmäksi, mitä pidempään olemme aktiivista aikaa viettäneet kyseisessä sosiaalisessa mediassa.
Itsellä tulee ensi syksynä täyteen 10 vuotta Facebookissa. Se on aika lyhyt aika, mutta kattaa silti elämäni tärkeimmät muistot merkityksellisimmistä aikuisvuosistani. Muistojen avulla näen lasten kasvun ja kehityksen sekä varmasti osittain myös omien ajatusteni kehittymisen (tai taantumisen).
Sillä on oikeasti merkitystä, millaista sisältöä sosiaaliseen mediaan tuotat. Jos jaat pelkästään rasistista sontaa tai päivittelet sitä, miten ihana ilma on tai miten paskaa elämä on, saat vastaasi sellaisia muistoja. Väitän silti, että kymmenen vuoden päästä on mukavampi muistella vaikkapa tyttären kanssa nautittua ensimmäistä jäätelöä kuin sitä, kuinka triviaalitietoa siitä, paistoiko tänään aurinko vai ei.
Facebook johtaa vielä toistaiseksi muistopelissä ja pystyy hallitsemaan kenttää vielä pitkään. Instagramilla on potentiaalia vielä visuaalisempana mediana päästä hallitsemaan muistojen kenttää, mutta tähän menee vielä oma aikansa. Veikkaan silti, että Facebookin omistama Instagram iskee myös muistojen kenttään.
Muilla sosiaalisilla medioilla on haasteita muistojen kanssa. Snapchatissa joudut tallentamaan itse legendaariset pätkät muistojen arkistoon ja päättää itse, milloin nostat niitä takaisin omaan virtaasi. Facebookissa muistoista muistutteleminen on hoidettu puolestasi. Twitterissä samanlaista muistelua tuskin tullaan laajemmassa mitassa näkemään, visuaalisuus kun tuntuu olevan muistoissa valttia.
Facebookin muistot ovat kuin vanhat valokuvat sillä erotuksella, ettei Facebookin muistoja tarvitse itse kaivella, algoritmit kaivelevat vanhat tarinat, kuvat ja videot kyllä esiin.
Paljon puhutaan siitä, että ihmiset jakavat Facebookiin tietynlaista kuvaa itsestään. Mutta eikö samanlaista kuvaa taltioitu aikanaan myös valokuva-albumeihin: naurua, iloa, kesää, mansikoita, häitä ja riemua? Hautajaiskuvia lukuun ottamatta myös valokuva-albumiemme muistot ovat tietynlaisia hetkiä elämästämme, usein sieltä positiivisemmasta päästä.
Kannattaa myös muistaa, että valitset itse tänään, millaista menneisyyttä itsellesi luot. Elät tänään huomisen menneisyyttä ja ensi vuoden muistoja.
Ville Kormilainen
Tekir Kuhina
ville at kuhina2016.wpengine.com