Kuhinan blogi

Sometrendi­keskustelussa tärkein asia unohtuu aina

Kirjoittanut Tekir Oy | 14.12.2016 6:14

Vuoden vaihtuessa uuteen on tapana ennustaa tulevaa. Sosiaalisen median alalla on trendikästä viitata ensi vuoden tuleviin uutuuksiin, asioihin, jotka mullistavat maailmamme vuonna 2017. Jokainen itseään kunnioittava konsultti kirjoittaa vähintään blogin siitä, mitkä asiat ovat hot ja in ensi vuonna. (Itsellänikin on lusikka tässä samassa sopassa, puhun Kuhinan tilaisuudessa huomenna aamulla teemalla Mitä somesta pitää tietää vuonna 2017).

Nostan tässä esiin muutamia asioita, joita maailmalla ennustetaan ensi vuoden sometrendeiksi: Snapchat-lasit, livevideot, se, että eri alustat muistuttavat jatkossa enemmän toisiaan, toimari menee someen, pitää olla rohkeampi ja niin edelleen.

Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan tiedä. Kukaan ei aidosti pystynyt ennustamaan Snapchatin ilmiöitymistä Suomessa loppukesästä 2015 eikä kukaan takuuvarmasti pystynyt ennustamaan Pokémon Go:n nousua maailman puhutuimmaksi aiheeksi viime kesänä.

Ennustamisen vaikeudesta huolimatta sometrendikeskustelussa tärkein asia unohtuu aina. Suomi on täynnä hitaita yrityksiä, joille sometrendidata ei merkitse mitään. Valtaosa yrityksistä ei tee mitään sillä tiedolla, että Snapchatin laseilla voit kuvata someen kaiken minkä näet. Siinä vaiheessa kun ehtineimmät aktivistit ovat ehtineet jo tuhota Pokémon Go -tilinsä, iso valtavirta kuulee vasta hiljalleen Saara Aallon voitosta.

Trendit ovat tietysti tärkeitä. On ihan oikein ja fiksua huomata, että videon määrä lisääntyy ja maailma täyttyy erilaisista nippeleistä ja nappeleista somenkin saralla.

Silti tärkeintä on pitää mielessä se vauhti, millä asiakas uusia asioita omaksuu. Snapchat-lasit päässä heiluva konsultti kun on takuuvarmasti aikamoinen kummajainen yrityksessä, jossa vasta yritetään miettiä sosiaalisen median perusteita.

Trendihöpötysten keskellä kannustan siis miettimään sitä tärkeintä: välineiden, lasien, virtuaalimonstereiden ja muun höpsötyksen keskellä olennaista on sisältö. Kuivakka organisaatiokieli ei nimittäin muutu virtuaalilasien välityksellä kuin korkeintaan videokuvaksi siitä, kuinka pöly laskeutuu arkistohuoneen katosta mappien päälle.

Ville Kormilainen
Tekir Kuhina
ville (at) kuhina2016.wpengine.com